SYNKRONISMIA

Joskus elämä on kyllä hengästyttävän hämmästyttävää, eikö vain? 

Törmäsin aikoinaan kirjoitukseen, jossa kehotettiin kirjoittamaan ylös kaikki synkronistiset tapahtumat elämässä, koska tämä auttaisi meitä tulemaan yhä tietoisemmiksi seuraavistakin synkronisista tapahtumista. Tämä on todellakin toiminut omalla kohdallani vai olisinko vain tullut yhä tietoisemmaksi kaikista niistä tapahtumista, jotka taianomaisesti loksahtavat toistensa kanssa kohdilleen. 

2015 vuonna osallistuin ihanan Henna Salorannan Unelma-Business koulutukseen ja tuohon koulutukseen kuului mukaan nauhoitettuja visualisaatioita omien mielikuviemme avuksi. Olen saattanut ottaa tämän koulutuksen jo useampaan kertaan esiin, mutta en voi sille mitään, että yksi suurimmista oivalluksistani omaan yrittämiseeni liittyen lähti liikkeelle juuri tuon koulutuksen myötä. 

Yhden tällaisen visualisaation aikana mieleeni piirtyi tarkka kuva hirrestä rakennetusta majapaikasta Lapin maisemissa. Rakennelma seisoi uljaana kallion päällä ja kaukana rakennuksen takana siinsi upean näköiset vuoret sekä iso järvi. Muistan miettineeni silloin tuosta mielikuvasta, että liekö Suomen Lapissa on näin vuoristoisia näkymiä, mutta epäilystäkään ei jäänyt mieleeni, etteikö kyseessä olisi kuitenkin ollut Lappi. 

Rakennelma oli myös muodoltaan hieman erikoinen. Se ei ollut tyypillinen neliskulmainen rakennus, vaan kuusikulmainen hirsirakennus, joka kiersi keskellä sisäpihaa olevaa isoa lasipyramidia. Tuolloin vuosia sitten tämä ajatus rakentui mieleeni omaa retriittipaikkaa haaveillessa. Mielikuvissa näkemäni hirsirakennus ylitti kuitenkin odotukseni kaikin mahdollisin tavoin ja päädyin ajattelemaan, että jo pelkkä ajatuskin tällaisen paikan löytymisestä saati tuollaisen rakennelman rakentamisesta tuntuivat liian isoilta. Silti joka kerta, kun mielikuvissani vaelsin tämän rakennuksen luokse, sen yksityiskohdat vain tarkentuivat ja selkeytyivät. Voin myöntää, että mielikuvat saivat minut monesti hämilleen, enkä täysin ymmärrä vieläkään minkä vuoksi ne mieleeni piirtyvät yhä uudelleen. En myöskään oikein ymmärtänyt tuota kuusikulmaista muotoa ja mietin usein sen merkitystä. 

Olen kertonut tämän tarinan usein ystävilleni ja he ovat tuoneet esiin eri paikkoja ja vaihtoehtoja mistä talosta voisi olla kyse, mutta mikään niistä ei aivan kolahtanut kohdilleen. Tiedän mitä näin mielikuvissani ja näin nuo mielikuvieni maisemat täysin selkeästi, eikä muiden kuvaukset osuneet täysin kohdilleen. Päätin jättää asian hautumaan ja ajattelin, että tulen varmasti saamaan asiaan lisää selvennystä, jos niin on tarkoitus. 

Vuosia myöhemmin viime syksynä luin Saamelaiseen mytologiaan liittyvää kirjaa ja aivan ensimmäisillä sivuilla kerrottiin Nils-Aslak Valkeapäästä. Hänestä kertovan kappaleen lopussa kirjoitettiin, että 1996 hän muutti pysyvästi Norjaan Yykeänperään, jossa hän asui saamelaista perinnetta mukaillen kiilleliuskekalliolle rakennetussa kuusikulmaisessa Lásságámmi – nimisessä hirsitalossa. En koskaan jatkanut kirjaa sen pidemmälle, vaan alleviivasin tuon lauseen ja hämmästelin vastausta omaan kysymykseeni, joka oli vuosien takaa tuotu eteeni. Viisisataa sivuisesta kirjasta on siis vielä 480 sivua lukematta. 

Viime syksynä en kuitenkaan kerennyt perehtymään asiaan sen syvemmin oman kirjaprojektini vuoksi, vaikka koitinkin etsiä hetken aikaa internetistä vastauksia tähän kuusikulmaiseen taloon ja mitä symboliikkaa se mahdollisesti kantaisi mukanaan saamelaisuuden näkökulmasta. En kuitenkaan unohtanut sitä kokonaan, vaan ajattelin palata asiaan sitten, kun kirjani olisi valmistunut. 

Eilen viimein päätin laittaa sähköpostia museo- ja luontokeskus Siidaan. Kysyin yleisesti heiltä olisiko heillä tietoa tällaisesta kuusikulmaisesta rakennuksesta, mutta unohdin laittaa mukaan kirjassa esiin tulleen nimistyksen talolle ja vasta seuraavassa viestissä sain vinkin saman nimisille sivuille www.lassagammi.no. Sivuille mennessäni ja sivuja selaillessani eteeni tuli kuva tuosta Nils-Aslakin talosta ja maisemista talon takana. Meinasin tipahtaa tuolilta, kun katselin kuvaa. Maisema talon takana oli täysin samankaltainen kuin omissa mielikuvissani ja tuo Nils-Aslakin talo oli täysin saman ruskeansävyinen kuin omissa mielikuvissanikin oleva hirsirakennus. Laitoin Siidan yhteyshenkilölle suuret kiitokset vastauspostissa menemään ja jäin ihmettelemään edessäni olevaa kuvaa. Voit kuvitella myös, että mieleeni nousi tuhat ja yksi kysymystä!

Rauhoitin kuitenkin mieleni ja hymyilin itsekseni. Mietin mielessäni, että eteeni taisi juuri avautua uusi seikkailu eikä minulla ole tarvetta tässä vaiheessa tietää sen enempää. Osaan jo luottaa sydämessäni siihen, että oikeat asiat tuodaan kohdalleni aina juuri oikeaan aikaan. Taisin vain saada uuden kipinän sydämeeni ja jotain mitä jäädä jännityksellä odottamaan. Miten ikinä tämä tarina päättyykään. 

Halusin ottaa tämän tarinan esiin esimerkkinä synkronismista ja siitä miten ajan myötä erilaiset yksittäiset tapahtumat alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Oletko sinä huomannut omassa elämässäsi samankaltaista johdatusta asiasta toiseen? Oletko huomannut joskus miten sinua kuljetetaan kohti jotain mielessäsi pyörinyttä kysymystä? On uskomatonta huomata miten universumi toimii sinun eduksesi silloin, kun uteliaisuutesi kumpuaa esiin puhtaasti sydämestä. Nyt, kun ajattelen asiaa, niin elämän voisi nähdä hieman kuin joulukalenterina, joka on täynnä avaamattomia luukkuja. Jokainen avattu luukku vie sinua koko ajan eteenpäin kohti sitä viimeistä luukkua, josta löytyy se kalenterin isoin ja ihanin lahja. Minua ainakin viehättää tällainen ajatusmalli ja se saa ihanan innostuksen heräämään sydämeeni. ”Mitähän seuraavaksi tapahtuu” – kysyy innokas mieleni. ”Tapahtuu suuria unelmia” – sanoo sydämeni. 

Tule sinäkin tietoiseksi elämässäsi tapahtuvista synkronisista tapahtumista ja vain seuraa mihin nämä pienet universumin vinkit sinua johdattelevat. Mikä tietää mitä kaikkea ihanaa sinulle on varattuna seuraavan kulman taakse, joten pidä sydämesi avoinna universumin viesteille ja seuraa askel askeleelta niitä synkronismisia tapahtumia, joita tunnistat elämässäsi. 

Ihanaa maaliskuun loppua kaikille toivotellen!

Iloisin sydänhalauksin, Reija