NIIN UNIVERSUMI VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN

Tiedän, että kello on jo paljon ja huomenna edessä odottaa aikainen herätys, mutta silloin kun eteen osuu ajatus, jonka haluaisi jakaa maailmalle, niin silloin se täytyy päästä jakamaan heti. Taisin kyllä puhuakin tästä aiheesta edellisen Youtube -videoni yhteydessä 🙂

Olin juuri laittamassa puhelinta alas ja valmistautumassa petiin, kun silmiini osui Facebook-postaus kuudesta hawaijilaisesta kukasta, jotka saavat Hawaijilla vierailleiden ajatukset heti palaamaan Hawaijille. Silmiini osui erityisesti postauksen etusivun vaalea kukka ja kukan nimi Pikake. Tuo samainen nimi löytyy pienestä taivaallisen tuoksuisesta öljypullosta, jonka ostin viime vuoden Mauin reissultani. Olen ollut kohta vuoden päivät olettamuksessa, että tuo tuoksuva öljy on ruusuöljyä, ja olen melkein vuoden jo meinannut selvittää mikä ruusulajike kyseessä saattaisi olla. Asian tarkistus on kuitenkin aina lopulta haihtunut mielestä ja nimi on jäänyt selvittämättä. Tänään ajatukseni kiinnittyivät uudelleen tuohon kukan nimeen öljypurkissa ja mietin, että koskahan kerkeäisin selvittämään mistä kukasta oikein on kyse. Tavan mukaan kuitenkin unohdin taas koko asian. Voisin kuvitella, että universumia saattaisi hieman turhauttaa tällainen käytös – kysymysten ilmoille heittäminen ja kysymyksen unohtaminen saman tien, joten universumi päätti vastata minulle itse 🙂 Kyseessä on tosiaankin hawaijilainen kukka, mutta ei ruusu, vaan jasmiini ja nyt ymmärrän täysin minkä vuoksi se sai minut pauloihinsa tuoksullaan. Jasmiinissa on jotain sellaista, joka saa pääni vallan pökerryksiin suloisuudellaan. 

Oivallukseni ei kuitenkaan liittynyt tähän kukkaan, vaikka se ilmenikin kukan muodossa tällä kertaa. Tarkoitan yhä uudelleen toistuvia vastauksien saapumisia luokseni niihin kysymyksiin, joita olen aikaisemmin mielessäni miettinyt ja sitten kohta jo koko asian unohtanutkin. Tätä on tapahtunut TODELLA paljon ja erityisesti sitä tapahtui silloin, kun tein tiiviisti töitä kivien parissa. Tuolloin usein olin saattanut ostaa kiven messuilta ja kotiin tullessa jo unohtanut kiven nimen. Tuttua eikö vain 🙂 Myöhemmin tuon kiven äärellä saatoin miettiä mistä ihmeestä voisin selvittää sen nimen ja ei aikaakaan, kun näen tuon kiven kuvan sekä nimen jossain sosiaalisessa mediassa tai selaamillani nettisivuilla. Universumi on varmasti todella kiitollinen internetistä ja siitä miten paljon se on helpottanut viestien eteenpäin kuljettamista 🙂 Mieti miten se on saattanut toimia ennen vanhaan ennen internettiä 🙂 Tieto on todellakin paljon helpommin kuljetettavissa eteenpäin tässä maailman ajassa. 

Tarkoitus oli ottaa esiin se, miten universumi näyttää vastaavan minulle omiin kysymyksiini. Ei välttämättä juuri siinä hetkessä kuin kysymys on muodostunut mieleeni, mutta vastaus usein tuodaan eteeni ennemmin tai myöhemmin. Universumi vastaa meille niin kuin me universumiin huudetaan ajatuksillamme. Kyse ei ehkä nyt varsinaisesti ole huutamisesta, mutta minusta se oli aika hyvä vertauskuva tälle asialle 🙂 Universumi todellakin vastaa meille omiin kysymyksiimme ja meidän täytyy vain luottaa siihen, että tulemme saamaan vastauksemme jossain vaiheessa. Omassa tapauksessani vastaukset on ollut helppo toimittaa, koska olen kysynyt tietoa tietystä olemassa olevasta kukasta tai kivestä. Tällaisiin kysymyksiin universumin on helppo vastata. Sen ei tarvitse kuin odottaa oikeaa hetkeä tuoda vastaus eteesi. Mutta kysyttäessä hieman monimutkaisempia asioita, kuten miten ratkaisisin jonkin haasteen elämässäni, tuolloin vastaus saattaa hieman kestää tai vastaus saattaa saapua luokseni sellaisessa muodossa, jota en huomioi niin selkeästi. Saatamme odottaa tietynlaista vastausta ja sen vuoksi emme tunnista luoksemme tulevaa viestiä, jos se ei omasta mielestämme liity mitenkään kysymykseemme. 

Joskus universumi saattaa olla myös vastaamatta, vaikka todellisuudessa sekin on yhdenlainen vastaus. Joskus voimme pyytää universumilta apua johonkin tiettyyn asiaan, mutta universumi päättää antaa meidän itse ratkaista tuon asian. Tätä kutsun itse usein kasvun paikaksi. Joskus saatamme joutua elämässämme tilanteisiin, joissa edessämme on liian monta vaihtoehtoa ratkaisuksi emmekä osaa itse päättää mikä olisi meille parhaaksi. Tuolloin voimme päätyä vaatimaan ratkaisua universumilta, jotta meidän ei tarvitsisi tehdä päätöstä itse ja ottaa vastuuta päätöksestä itsellemme. Näissä tapauksissa universumi saattaa joskus olla vastaamatta. Ei ilkeyttään, vaan antamalla meille tilaa kasvaa omien valintojemme myötä. Miten suuria kasvukipuja ne joskus tuottavatkaan. Tarkoitan valintoja, joita emme haluaisi tehdä itse. 

Olen kuitenkin huomannut, että jokaisen tällaisen tilanteen edessä, kun olen joutunut itse tekemään päätökset omista seuraavista askeleistani, on universumi ollut odottamassa tuolla päätöksen toisella puolella taas avuliaana auttamaan minua eteenpäin seuraavaan seikkailuun. Opettele sinäkin huomioimaan universumin lähettämät viestit, äläkä lannistu jos vastaukset jäävät joskus uupumaan. Jos sinusta tuntuu, ettet ole saanut universumilta minkäänlaista vastausta pitkiin aikoihin, saattaa se merkitä sitä, että sinun olisi aika tehdä itse päätös ja ottaa itse seuraava askeleesi eteenpäin. Lupaan sinulle, että elämä pyörähtää kohta puoliin kuin automaattisesti taas eteenpäin tämän jälkeen. 

Universumi vastaa meille aina omiin kysymyksiimme ja joskus myös vastaamattomuus on selkeä vastaus. Mitä enemmän alat kiinnittämään huomiota ympäristöösi ja mitä enemmän olet läsnä omalle elämällesi, sitä helpompi sinun on huomioida kaikki viestit, joita tuodaan luoksesi. Kysy jotain hyvin helppoa ja testaa ensin itse miten nopeasti universumi vastaa sinulle. Testaa se minun tavoin ensin sellaisella kysymyksellä, johon tiedät löytyvän selkeän vastauksen, kuten jonkin näkemäsi kukan nimen ja sitten vain huomioi, kun tuo vastaus tuodaan luoksesi. Mitä enemmän alat huomioimaan näitä vastauksia, sitä mielenkiintoisemmaksi elämäsi alkaa muovautumaan. Itse hämmästyn edelleen, kun huomaan universumin vastanneen kysymykseeni, jonka olin jo unohtanut. Enkä usko, että oma hämmästelyni tämän aiheen äärellä loppuu koskaan 🙂 

Sydänhalauksin ja omia öisiä oivalluksia jaellen, Reija