PERMISSION – Runokirja

Olen huomannut jo vuosia sitten toimivani luovana kanavana niin kirjoituksissani, puheissani, mielikuvissani kuin myös piirrustuksissani sekä maalauksissani. Luovuuden keskellä sitä ei tule ajateltua useinkaan mitä kaikkea sitä luokaan esiin, vaan teoksen viisaudet itsellään paljastuvat näkijälle, lukijalle tai kuulijalle vasta usein pitkienkin aikojen jälkeen. PERMISSION – runokirja ei tee tässä asiassa poikkeusta ja tulen vielä monta kertaa hämmästelemään tämän runokirjan sanoihin liittyviä ikuisia viisauksia; viestejä, jotka ovat piiloutuneena sanojen sekä kuvituksen tunnelmien taakse. Tiedän, minä olen kirjailijana kirjoitanut nuo sanat, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin jo kirjoittaessa täysin tietoinen siitä mitä kaikkea esiin nouseviin sanoihin sisältyy. Tämän vuoksi haluaisinkin jakaa sinulle tänään ajatuksiani runokirjani ensimmäisestä lauseesta, joka sysää runokirjani tarinan aluilleen…

STANDING HERE

”Seisten tässä, keskellä rikkoutuneita teitä, löysin vihdoin oman intohimoni…” 

PERMISSION- runokirjani on koostunut lukuisista erilaisista tarinoista. Muutaman tarinan olenkin jo jakanut sinulle Youtubessa olevan runokirjani esittelyvideon myötä (video liitettynä blogin loppuun). Tämän lisäksi jokaiseen yksittäiseen lauseeseen sekä kuvitukseen liittyy omanlaisensa tarina. Tuntuu kuin kirjan teksteihin olisi piilotettuna useampi tarina päällekkäin ja nämä tarinat tulevat esiin kullekin lukijalle juuri siinä muodossa, kuin tuolla hetkellä on tarpeen. 

Tämä kirjan ensimmäinen lause, kertoo siitä hetkestä, kun olosuhteiden pakosta, päädymme oivaltamaan oman intohimomme. Vaikka runokirjan tarina kertookin yhdenlaisesta rakkaustarinasta, liittyy tämä kirjan ensimmäinen lause aikaan ennen eteemme tulevia rakkaustarinoita. Tämä ensimmäinen lause kertoo siitä hetkestä, kun oivallat omat intohimosi. Se kertoo hetkestä, jolloin et voi muuta kuin antautua ympärilläsi oleville olosuhteille. Se kertoo siitä hetkestä, kun viimein päästät irti ja vapautat kaikki langat käsistäsi. Se kertoo hetkestä, jolloin annat elämälle periksi vain huomataksesi, että juuri tuo kaikesta irti päästäminen ja totaalinen antautuminen toikin sinut oman aidon elämän intohimosi äärelle. 

Kun puhun intohimosta, en puhu kahden ihmisen välisestä intohimosta, vaan puhun jostain paljon suuremmasta. Puhun intohimosta elämää kohtaan. Kaikkea sitä kohtaan, mitä voit kokea ja aistia jokainen hetki elämässäsi. Runokirjani ensimmäinen lause kertoo siis siitä hetkestä, kun vihdoin oivallat oman intohimosi elämää itseään kohtaan. Tuon hetken voisi sanoa olevan hyvin vapauttava hetki, mutta samalla myös hyvin pelottava, koska siitä saattaa olla hieman pidempi aika, kun viimeksi olet uskaltanut antautua täysin elämän itsensä johdateltavaksi. Hetki voi olla myös hyvin hämmentävä, koska heräät hieman kuin eloon ja saatat ihmetellä mitä ihmettä sinun tulisi tehdä tällä kaikella uudella elämänvoimalla. 

Yhtäkkiä asiat näyttävät hyvin selkeiltä elämässäsi, aivan kuin värit palautuisivat takaisin elämääsi ja näet elämän yksityiskohdat selkeämmin. Sydämeesi laskeutuu varmuus, ei välttämättä itsestäsi, mutta elämästä ympärilläsi. Osaat yhtäkkiä valita juuri oikeita asioita itsellesi ja elämä ympärilläsi hieman kuin pohjustaa polkua eteesi. Sinun täytyy vain astella eteenpäin ja luottaa siihen mitä tunnet sydämessäsi. Sydämesi valo on sytytetty, eikä sillä ole tässä vaiheessa vielä mitään tekemistä toisten ihmisten kanssa. Tämä on jotain sellaista mikä on syntynyt sisälläsi. Se on jotain jota olet rakentanut sydämessäsi, joskus jopa täysin tiedostamattasi. Sen vuoksi tämä oivalluksen hetki saattaa olla myös itsellesi täysi yllätys. Mietit ehkä, miten olet voinutkaan elää toisenlaista elämää. Miten olet voinutkaan tyytyä niin paljon vähempään. Miten olet voinutkaan nähdä niin vähän. 

Runokirjani ensimmäinen lause kertoo hetkestä, jolloin oivallat oman intohimosi elämää kohtaan ja tämä sisällesi syttynyt valo toimii kuin majakkana myrskyisellä merellä, vetäen puoleesi ihmisiä, jotka tunnistavat tuon saman valon omassa sydämessään. Elämääsi mullistavat kohtaamiset, eivät ohjaudu luoksesi sen vuoksi, että sinua heräteltäisiin eloon, vaan tällaiset kohtaamiset tulevat luoksesi sen vuoksi, koska sinä olet jo elossa ja sydämesi puhdas valo vetää puoleensa niitä ihmisiä, jotka kantavat tuota samaa valoa sisällään. Samankaltaisuus vetää aina puoleensa ja oman sisäisen elämän intohimosi avautuessa olemuksessasi, kutsut automaattisesti luoksesi yksilöitä, joiden oma sisäinen valo on myös jo syttynyt. 

Tämän vuoksi tässä runokirjani ensimmäisessä lauseessa on valtava eteenpäin työntävä voima koko loppurunolle. Se on kuin sytytyslangan pää, joka on sytytetty palamaan ja se jatkaa palamistaan niin kauan kunnes tarinalle tulee aikanaan loppu. Tämän mielessä pitäen kysynkin sinulta, uskotko oman tarinasi joskus loppuvan? 

Sydänhalauksin, Reija

TARINAT TARINAN TAKANA

Tästä alla olevasta videosta pääset katsomaan muutaman tarinan tämän PERMISSION runoni taustalta, jotka toimivat aikanaan inspiraationa tämän runon syntymiselle. Mukavia katseluhetkiä videon pariin toivotellen! ( videolla esiin tuomani arvonta ei ole enää voimassa )